Haasteita ja tunnustuksia

Vietän tänään puolipakollisesta vapaapäivää kotona, sillä lapseni sairastaa. Flunssainen tyttö on nyt päikkäreillä, joten minulla on puolestaan hyvää aikaa päivittää blogiani. Olen saanut tunnustuksia ja haasteita jo jokin aika sitten. Olen niistä aina iloinen, vaikken niihin aina ehdi tarttuakkaan ja jakamaan niitä eteenpäin.

4. kansio 4. kuva

Kuva on viime kesältä, sillä läppärini on uudehko vielä. Tässä revitään puiden kantoja maasta pois. Kaadoimme uuden viemäröinnin ja vesijohtojen tieltä pois ainakin parikymmentä pienempää ja isompaa puuta. Tästä vanhan aittan edestä kaadoimme ihan vapaaehtoisesti ison pihlajarykelmän pois, sillä se varjosti rakennusta liikaa, eikä ilma kiertänyt enää kunnolla rakennuksen ympärillä. Vaikka paikkaan tulikin iso lovi ja se näytti alkuun kamalan alastomalta, niin rakennuksen pelastamiseksi tämä tehtiin. Pitää istuttaa vaikkapa jokin pienempi pensasryhmä vähän kauemmaksi rakennuksesta ensi kesänä.

Kiitos näistä tunnustuksista valloittava valkoinen -blogin anulle.

Nyt täytyisi paljastaa 5 riippuvuutta...

1. Lähimmäiseni ja erityisesti omat lapseni. En voisi elää ilman heitä.

2. Auto. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, mutta ilman autoa elämäni olisi aika rajoittunutta. Oikeasti haluaisin, että emme tarvitsisi kahta autoa taloudessamme, mutta näin se vain on. Itse merkillä ja vuosimallilla puolestaan ei ole mitään merkitystä.

3. Luonto. Jos vapaa-aikaa on, niin ensimmäisenä tulee mieleen että minne tekisimme pienen retken...

4. Bloggailu. Kuulostankohan tylsältä ihmiseltä, mutta kodin, työelämän ja remontin lisäksi elämässäni ovat harrastukset nyt liiankin vähissä ja bloggailu korvaa sitä vajetta.

5. Aika. Olen riippuvainen ajasta. Niin hyvässä kuin pahassa.

Nirppanokka puolestaan haastoi minut kertomaan vielä "6 satunnaista asiaa minusta". ..

Ajattelin leikitellä vähän numeroilla.

YKSI vuotta tulee pian täyteen, kun päätimme ostaa kotitilani.

KAKSIsataa metriä on talolta valaistulle kävelytielle. Valot olivat taannoin pari viikkoa rikki ja voi mikä pimeys silloin vallitsikaan. Nyt olen iloinen tuosta valaistusta tiestä ja siitä, että minulla on talvi-iltaisin helppoa lähteä lasten kanssa leikkikentälle tai miehen kanssa sauvakävelylenkille.

KOLME kilometriä on matkaa kaupungin keskustaan. Asumme pienessä, mutta vireässä maalaiskaupungissa. Palveluja on minun mittapuulle ihan riittävästi. Olen onnellinen täällä.

NELJÄ. Se on perheemme koko.

VIISI hehtaaria omaa maata talon ympärillä luo meille oman pikkuidyllin keskelle viljapeltojen.

KUUSI, tarkemmin sanottuna hopeakuusi on yleisin kuusilajike puutarhassamme. Isäni on aikoinaan ritsalla ampunut isoimmasta puusta käpyjä alas ja kylvänyt niistä siemenet potteihin ja sitten myöhemmin istuttanut taimet maahan. "Jos haluat olla onnellinen koko elämäsi, istuta puu", sanoo sananlaskukin. Puita aion itsekin istuttaa pitkin maitamme, jahka siihen pisteeseen pääsemme.

Haasteet lienee kiertäneet jo aika monien blogeissa, joten en erityisesti ketään nimeä. Olkoot tämä kaikille Teille!

Hyvää viikonloppua!

Pihabongausta

Viime viikonloppuna osallistuimme Bird Life Suomen pihabongaus 2009 -tapahtumaan. Pihabongauksessa siis tarkkaillaan tunnin ajan pihapiirin lintuja ja kirjataan havainnot ylös. Kirjaajana toimi innokkaasti neljävuotias poikamme ja kaksivuotias tyttömme yritti saada näköhavaintoja linnuista. Tarkkailuaikana saimme kokoon seuraavat havainnot:

Toisin sanoen:

talitiainen 4 kpl

fasaani 1 kpl

keltasirkku 23 kpl

varpunen 8 kpl

harakka 6 kpl

naakka 10 kpl

viherpeippo 2 kpl

sinitiainen 1 kpl

Tässä kuvaa joesta, joka kurvailee ulkorakennuksemme takana. Tämä koskipaikka on n. 300 metrin päästä meidän portailta eli talon kohdalla on (onneksi) yleensä jäässä koko joki. Tänne joen rantaan haaveilen kesäksi lampaita....
ja jos joskus vielä sen rantasaunan saisin...

Pitihän vielä vähän heinäseipäitäkin kuvata kun matkalle osuivat.

Mukavia ulkoiluhetkiä kaikille!

Keskeneräinen pikkuvessa

Niin moni paikka on meillä kesken ja kun olemme taloon päässeet asettumaan, niin enää ei samalla vauhdilla tulostakaan tapahdu. Kun ei kerran ole ihan pakko.

Tässä on vähän kuvaa meidän alakerran keskeneräisestä vessasta. Tänään kävimme katselemassa paikalliset valikoimat vessan valaisimiksi ja melkein itku tuli. Ei ollut mitään mikä voisi kiinnostaa. Hoh hoijaa, mistähän sen oikean valaismenkin nyt sitten löytäisi, kun ei olisi oikein aikaa ajella suureen kaupunkiin tai surffailla netissä sitä etsimässä. Itse visiokin on ihan vielä haussa. Mutta on meillä veskissä sentään valoa jo nytkin, kuten näette komean tee se itse valaisimen ;). Joten mikäpäs kiire tässä. Ostetaan valaisin sitten kun se oikea tulee kohdalle. Ovea ei saa vielä lukkoon, kaapistosta puuttuvat vetimet, lattia on maalaamatta, listat laittamatta, pyyhenaulakko maalaamatta ja asentamatta, seinätkin pitää vissiin vielä maalata kolmanteen kertaan jne.

Puuhastelua siis riittää tässä talon pienimmässäkin huoneessa vielä paljon. Ai niin ja vielä se peilikin on hommaamatta, mutta taisin sen löytää täältä. Katsotaan mitä isännyys sanoo, vai tilaisinko vain kysymättä mitään?!

Eteinen

Tässä on kuvaa meidän sisäeteisestä, johon tullaan nk. kylmän ulkoeteisen kautta. Tämäkään tila ei ole vielä valmis, kuten ei mikään muukaan paikka meillä. Paljon pikkuasioita puuttuu, mutta pistän nyt kuvaa ja juttuja silti keskeneräisyyykisiä kaihtamatta tulemaan, sillä remonttia ja talon muttumista oman tyyliseksi tämän blogin tarkoitus onkin seurata ;)

En löytänyt oikein hyvää kuvaa ennen eteisen muutosta, sillä tässäkin on jo osa kaapistosta hajotettu ja remonttiakaaos vallitsee ympärillä.

Eteisessä oli vasemmalla seinustalla 30 vuotta sitten pystytetty kaappikamaluus. Piirrätin eteiseen uudesta liukuovisysteemistäkin kuvat, joka taatusti olisi ollut toimiva ja imenyt sisäänsä huomattavasti enemmän tavaraa kuin nyt toteuttu suunnitelmamme. Tuo liukuovisysteemi ei vain tuntunut omalta jutultamme, joten haimme vanhan kaapin tallinvintin ylisiltä alas, pesimme sen ja pistimme töihin vuosikymmenten tauon jälkeen. Tässä on vanha postaus kaapin siirrosta. Tähän kaappiin kuuluu ovetkin, mutta ne ovat vielä pienen korjauksen alla. Kaapin väristäkin pidän, joten kaappi pysynee ihan alkuperäisessä asussaan.

Meille on kylppärin yhteyteen valmistumassa (sinne lähtee ovi heti kynnykseltä vasemalle, ei vain näy kuvassa) vielä sellainen komero, johon saadaan esim. lasten haalarit ja harrastusvälineet piiloon sekä kuivumaan. Silloin vaatesäilytysongelma pienenee ja eteiseen voikin sitten laittaa vain osan päivittäisistä ulkovaatteista.

.

Tähän eteiseen on haussa vielä oikealle seinälle jokin vanhanaikainen tapetti, mutta sitä oikeaa ei vain meinaa löytyä. Haluaisin sen olevan vähän räväkämpi ja ehkä suurikuvioinen, sellainen johon on vaara kyllästyä. Mutta koska tila on pieni ja siihen menisi vain pari rullaa tapettia, niin tässä kohdassa haluaisin vähän irrotella ;) Tilan kun voi kätevästi tapetoida uudestaan vaikka parin vuoden välein. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Muutoksen tuulia

Joulu vietettiin rauhallisesti oman perheen kesken ja nautimme suunnattomasti tästä lämmintä henkeä aistivasta kodistamme. Emme aio keskeneräisyyden haitata elämäämme nyt, kun vihdoin pystymme täällä asumaan. Puoli vuotta siis meni evakossa anoppilan "mamman päädyssä" ja vaikka sielläkään ei olossa valittamista ollut, niin kyllä sitä vain oma koti on todellakin kullan kallis.

Uutena vuotena lapset herkuttelivat poppareilla ja pakko oli takkamakkaratkin paistella. Ihanaa ja rauhallista yhdessäoloa siis. Kyllä näitä kiireettömiä hetkiä onkin odotettu silloin, kun remontti vaati ihan liikaa veroansa syksyllä.

Nyt on arki alkamassa ja meillä se tietää aika suuria muutoksen tuulia. Kotiäitivuodet ovat minulla näillä näkymin päättymässä ja se tietää kiireisiä aamuja ja lyhyitä iltoja. Onneksi minulla on ollut mahdollisuus olla näinkin kauan kotona ja seurata lasteni varttumista monessa tärkeässä ensihetkessä. Työni on mukavaa, sopivan haastellista ja luovaa, joten senkin puolesta ihan mielelläni töihin olen palaamassa. Hauskaa on myös se, että työpaikkani on vanhassa kotikaupungissani, josta olen ollut nyt poissa puoli vuotta. Eli kiva on taas tavata tutut ihmiset ja maisemat ;)

Kaikille muistorikasta ja onnellista vuotta 2009! Ja jatketaan harjoituksia... ;)

Jouluksi omaan kotiin!

Ensimmäinen yö tulossa omassa kodissa...

Muutimme siis omaan kotiin aaton aattona! Muutto toteutui sitten kuitenkin, josta isoin kiitos kuuluu lähisuvullemme, jotka olivat talkookökässä siivoamassa ja kantamassa huonekaluja tupaan. Itse olin jo luopunut koko ajatuksesta, mutta muut vain päättivät tehdä meille oman joulun! Ihanaahan täällä nyt on olla ja rentoutua. Itselleni iski sitten loppumetreillä kaamea remonttistressi, josta yritän nyt toipua. Remonttirintama jatkuneekin tästä lähin paljon rauhallisemmalla tahdilla.

Tässä vielä muutamia kuvapaloja joulustamme ja uudesta kodistamme.

Niin ja itse remonttihan on vielä pahasti kesken, mutta nyt talo on ns. muuttokunnossa eli vesiasiat pelaa ja keittiö sekä nukkumakolot löytyvät. Pistän parempaa tilanneraporttia tulemaan myöhemmin ;)

Rauhallista Joulua!

Liikaa kiirettä, stressiä ja huolta kaikesta. Nyt pitää pysähtyä ja antaa itsellekin aikaa. Rauhallista Joulunaikaa kaikille!

Vapaita munia

Pitäisi varmaan alkaa leipomaan pakkaseen joululeipomuksia. Toivon, että edes jotain pientä saisin aikaan kun munatkin on jo haettuna. Me haetaan yleensä kananmunat suoraan tilalta. Kanoja voi kurkkia siellä ikkunasta ja varmistaa että onnellisen kanan munia tulee syötyä ;)

Ja remonttia riittää. Pojalle piti tehdä oma ruuvipenkki, jotta lopetti ei sallittujen ruuvien krassaamisen. Kuvassa vanha mäntypaneeliseinä on maalattu yhteen kertaan ja taustalla samaa seinää riittää lisää. Meillä kuluu nyt kyllä huimia määriä Tikkurilan paneelikatto valkoista, joka onkin kyllä osoittautunut hyväksi maaliksi näihin vanhoihin mäntyseiniin.

Työlista on loputon ja kohteita on monia yhtä aikaa. Mutta tällä viikolla valmistuu kylpyhuoneen laatoitustyöt. Hurraa! Putkimies vain on kadonnut mystisesti puhelimen kuulumattomiin, joten saas nähdä koska saadaan vielä hanat paikoilleen ja vedet kulkemaan. Sitten kyllä pidetään juhlat kun kylppäri on käyttökunnossa. Se kun on ollut yllättävän raskas ja pitkä urakka kaikkine käänteineen.