
Joulu vietettiin rauhallisesti oman perheen kesken ja nautimme suunnattomasti tästä lämmintä henkeä aistivasta kodistamme. Emme aio keskeneräisyyden haitata elämäämme nyt, kun vihdoin pystymme täällä asumaan. Puoli vuotta siis meni evakossa anoppilan "mamman päädyssä" ja vaikka sielläkään ei olossa valittamista ollut, niin kyllä sitä vain oma koti on todellakin kullan kallis.
Uutena vuotena lapset herkuttelivat poppareilla ja pakko oli takkamakkaratkin paistella. Ihanaa ja rauhallista yhdessäoloa siis. Kyllä näitä kiireettömiä hetkiä onkin odotettu silloin, kun remontti vaati ihan liikaa veroansa syksyllä.
Nyt on arki alkamassa ja meillä se tietää aika suuria muutoksen tuulia. Kotiäitivuodet ovat minulla näillä näkymin päättymässä ja se tietää kiireisiä aamuja ja lyhyitä iltoja. Onneksi minulla on ollut mahdollisuus olla näinkin kauan kotona ja seurata lasteni varttumista monessa tärkeässä ensihetkessä. Työni on mukavaa, sopivan haastellista ja luovaa, joten senkin puolesta ihan mielelläni töihin olen palaamassa. Hauskaa on myös se, että työpaikkani on vanhassa kotikaupungissani, josta olen ollut nyt poissa puoli vuotta. Eli kiva on taas tavata tutut ihmiset ja maisemat ;)Kaikille muistorikasta ja onnellista vuotta 2009! Ja jatketaan harjoituksia... ;)
Muutimme siis omaan kotiin aaton aattona! Muutto toteutui sitten kuitenkin, josta isoin kiitos kuuluu lähisuvullemme, jotka olivat talkookökässä siivoamassa ja kantamassa huonekaluja tupaan. Itse olin jo luopunut koko ajatuksesta, mutta muut vain päättivät tehdä meille oman joulun! Ihanaahan täällä nyt on olla ja rentoutua. Itselleni iski sitten loppumetreillä kaamea remonttistressi, josta yritän nyt toipua. Remonttirintama jatkuneekin tästä lähin paljon rauhallisemmalla tahdilla.




Niin ja itse remonttihan on vielä pahasti kesken, mutta nyt talo on ns. muuttokunnossa eli vesiasiat pelaa ja keittiö sekä nukkumakolot löytyvät. Pistän parempaa tilanneraporttia tulemaan myöhemmin ;)

Pitäisi varmaan alkaa leipomaan pakkaseen joululeipomuksia. Toivon, että edes jotain pientä saisin aikaan kun munatkin on jo haettuna. Me haetaan yleensä kananmunat suoraan tilalta. Kanoja voi kurkkia siellä ikkunasta ja varmistaa että onnellisen kanan munia tulee syötyä ;)
Ja remonttia riittää. Pojalle piti tehdä oma ruuvipenkki, jotta lopetti ei sallittujen ruuvien krassaamisen. Kuvassa vanha mäntypaneeliseinä on maalattu yhteen kertaan ja taustalla samaa seinää riittää lisää. Meillä kuluu nyt kyllä huimia määriä Tikkurilan paneelikatto valkoista, joka onkin kyllä osoittautunut hyväksi maaliksi näihin vanhoihin mäntyseiniin.






