Onnea on omistaa mummu, jolla on mökki kauniissa saaressa. Sinne on vain pieni merimatka mantereelta ja tunnelma on kuin olisit eri maailmassa. Kallioranta jaksaa aina yhä uudestaan säväyttää, mummun vanha majakkamestarin torppa on ihanan alkuperäisessä kuosissaan, puusaunassa saa lempeät löylyt ja vieraslaiturilla tapaa hauskaa sekalaista sakkia. Tällä kertaa pääsimme myös majakan tornissa käymään. Harmi vaan kun kamerasta loppui akku ihan reissun alkumetreillä.
Kiitos runsaista kommenteistanne koskien tuota "kissalle oma koti" postausta. Toivottavasti jokaiselle löytyy pian oma huolehtiva koti. Kissoja voi kysellä edelleen.
12 kommenttia:
Voi, miten mahtava paikka!
On kylla varsinainen onni, kun on mummola tuollaisessa paikassa:) Ihania ovat kumpikin mummon mokki ja majakka. Upeita kuvia sinulla!
Upean näköinen paikka! Majakoissa on sitä jotakin.
Tuolla maisemassa ja lomamökissä silmä ja sielu lepää.
Ihanat maisemat.
Olen Vanamon kanssa kyllä samaa mieltä, että onpa onni olla Mummula tuollaisessa paikassa!! Kerrassaan ihana!!
Mahtavan idyllinen paikka! Ja niin hellyttäviä pikkuasukkeja teillä on siellä ollut, toivotaan, että jokaiselle löytyy paras mahdollinen koti.
Saisiko teidän mummun adoptoida omakseen? :)
Kyllä oli niiin kauniita kuvia, nautin jokaisesta!!:))
Voi, miten ihanan näköistä! Täällä Länsi-Suomessa on kyllä hauska, kun merelle on niin lyhyt matka. Se on mulle vielä niin uutta. Nyt onkin päätetty, että vähintään joka kesälomalla pitää mennä meren rannalle, vaikkei meillä olekaan mitään tuttuja saati sukulaisia siellä. Mukavaa loppukesää teille!
Moiks kaikki ja kiitos vierailustanne! Tuo meri on tosiaan tässä yllättävänkin lähellä. Pitäisi löytää joku kiva paikka joka on nopeimman reitin kohdalla, niin ehkä tulisi käytyä siellä useamminkin. Yleensä kun tulee vain lähdettyä järvimökille, joka on vielä lähempänä.
Ihana paikka! =)
Lähetä kommentti