
Niin moni paikka on meillä kesken ja kun olemme taloon päässeet asettumaan, niin enää ei samalla vauhdilla tulostakaan tapahdu. Kun ei kerran ole ihan pakko.Tässä on vähän kuvaa meidän alakerran keskeneräisestä vessasta. Tänään kävimme katselemassa paikalliset valikoimat vessan valaisimiksi ja melkein itku tuli. Ei ollut mitään mikä voisi kiinnostaa. Hoh hoijaa, mistähän sen oikean valaismenkin nyt sitten löytäisi, kun ei olisi oikein aikaa ajella suureen kaupunkiin tai surffailla netissä sitä etsimässä. Itse visiokin on ihan vielä haussa. Mutta on meillä veskissä sentään valoa jo nytkin, kuten näette komean tee se itse valaisimen ;). Joten mikäpäs kiire tässä. Ostetaan valaisin sitten kun se oikea tulee kohdalle. Ovea ei saa vielä lukkoon, kaapistosta puuttuvat vetimet, lattia on maalaamatta, listat laittamatta, pyyhenaulakko maalaamatta ja asentamatta, seinätkin pitää vissiin vielä maalata kolmanteen kertaan jne.
Puuhastelua siis riittää tässä talon pienimmässäkin huoneessa vielä paljon. Ai niin ja vielä se peilikin on hommaamatta, mutta taisin sen löytää täältä. Katsotaan mitä isännyys sanoo, vai tilaisinko vain kysymättä mitään?!



Nyt on arki alkamassa ja meillä se tietää aika suuria muutoksen tuulia. Kotiäitivuodet ovat minulla näillä näkymin päättymässä ja se tietää kiireisiä aamuja ja lyhyitä iltoja. Onneksi minulla on ollut mahdollisuus olla näinkin kauan kotona ja seurata lasteni varttumista monessa tärkeässä ensihetkessä. Työni on mukavaa, sopivan haastellista ja luovaa, joten senkin puolesta ihan mielelläni töihin olen palaamassa. Hauskaa on myös se, että työpaikkani on vanhassa kotikaupungissani, josta olen ollut nyt poissa puoli vuotta. Eli kiva on taas tavata tutut ihmiset ja maisemat ;)