Tervetuloa!

maalaiselämää * remontointia * puutarhaunelmia

lauantai 16. elokuuta 2008

Kaunis kiitos!


Olen ihan ymmälläni ja ihmeissäni, kun jo 20 000 kävijämäärä on tullut blogissani täyteen. En blogia aloittaessani olisi uskonut että näin paljon vierailuja edes voi tulla. Erityisen onnellinen olen kaikille kommentteja jättäneille, kiitos niistä!

Ajattelin tarjota juhlan kunniaksi kahvit, mutta huomasin juuri, että nyt on se päivä kun meillä ei ole täällä talolla edes kahvinkeitintä. Vanhempani tekevät täältä m
uuttoa ja oma keitin on evakkopaikassa. Pian täältä katkaistaan vedetkin, joten aika mielenkiintoiseksi menee. Mutta siitä lisää toisella kertaa.

Tässä parin kuvan verran tunnelmia vanhasta ajasta ja sen pienestä kahvihetkestä. Kuva on talostamme (joka ei alussa ollut ollenkaan keltainen) ja lapset siinä ovat pappani ja hänen siskonsa. Heidän äitinsä kaataa juuri kahvia perheen isännälle eli minun isän isän isälleni. Kuvaan ovat päässeet myös talon kaksi renkiä ja kaksi piikaa. Jos oikein tarkasti kuvaa katsotte, niin huomaatte, että kuvan hopeinen karahvi on sama kuin yllä olevissa tänään otetuissa kuvissa. Onneksi on saanut säilyä nämä vuosikymmenet tuo nostalginen kaadin.

11 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Hui, mitä historian havinaa wanhoissa valokuvissa onkaan! Aarteita ovat niin kuin kannukin. Kuvat kehyksissä ja kannu niiden viereen ansaitsisivat päästä johonkin sopivaan paikkaan esille.

Wanhatar kirjoitti...

On tuo teidän talo vaan mahtava... Upea vanha kuva, ja tuo kannu on ihana. Teillä on siellä sitten kunnon remontti päällä;)

Mari

Tiia kirjoitti...

Kaunis tuo kannu ja ihana muisto vanhoilta ajoilta. Onnea suuresta kävijämäärästä ja mukavaista viikonloppua!

Tanya kirjoitti...

Ihanaa taloa olette alkaneet remontoida, huokailen aina vaan :) Vaikka remontti varmasti onkin pitkä ja väsyttävä... Mutta talo on upea!

Mielettömän ihanaa, että historiaa löytyy ja etenkin vanhat valokuvat saavat aina minun mielen mielihyvästä ihan sykkyrälle!

jaana kirjoitti...

Kylmät väreet menevät selkäpiitä pitkin kun ajattelen millainen historia talollanne - ja tuolla kannulla- on!
Historiahulluna voin vain todeta, että onnenpoikia olette, kun tuollaisessa paikassa saatte asua!

Leena kirjoitti...

Ihan mahtavaa saada asua isän isän isän vanhassa talossa! Hienoa, että on kuviakin ja kannu tallessa!

anu kirjoitti...

Ai ihanaa tuossa on niin ihana hetki ja kaunis kannu muistona ja upea kuva!

Maissi kirjoitti...

Todella ihana ajatella, että talollanne on noin pitkä historia.. Ja uskomatonta miten noin vanhoja tavaroita on säästetty. Monesti vanhojen talojen historiasta löytyy joku isäntä, joka on "siivonnut" ihan liian ahkerasti kaikki aarteet pois vanhoina ja käyttämättöminä esineinä. Minun appelassa on ainakin osaksi tainnut käydä juuri niin..

Upea kannu taitaa päästä teillä paraatipaikalle?!

Peikonlehti kirjoitti...

Ihastuttava tuo vanha kuisti! Muutenkin mustavalkoiset kuvat ja vanhat puutalot ovat sydäntä lähellä =)

Sarppa kirjoitti...

Onpas mahtava talo teillä ja kannukin niin kaunis että..

Katilein kirjoitti...

AAh! Tämän kirjoituksen kuvat ovat niin kauniita ja inspiroivia, että niistä saisi kirjoitettua sadun tai novellin. Olipa kivaa tulla tänne kurkkimaan!