SYKSY

Minä rakastan syksyä. Syksyllä on niin paljon kaikkea kivaa puuhasteltavaa, luonto on kaunis ja pikku pilkahdus joulustakin itää jo syvällä sydämessä. Ja ihanaa, saimme syysvauvan kaksi vuotta sitten. Viikonloppuna juhlimme hänen 2-vuotis synttäreitään.

Kuvat ovat puutarhastamme ja katsokaa mikä väriloisto, niin upeita luontoäidin värejä. Mutta älkää huomatko multakasoja, jotka kaivuutöistä ovat jääneet ;)

KUULUMISIA

Meillä on täällä varsin remonttikeskeiset tunnelmat, joka ei liene mikään yllätys ;) Ylimmän kuvan pieni tapettipala löytyi seinän alta ja minusta se on varsin hurmaavaa. Vielä kun löytyisi jostain suurinpiirtein samanlaista tapettia, niin varmasti sitä palan jonnekin laittaisin. Kuvan ovi on puolestaan nostettu vähän ylemmäksi, sillä työhuoneen päädyn lattiatasoa nostettiin rossipohjan kunnostuksen yhteydessä. Alkuun meinasimme kyseisen oven jättää seinän alle ja ottaa pois käytöstä, mutta jätimme kulun nyt kuitenkin olemassa olevaksi. Tuosta ovesta pääsee työhuoneesta kodinhoitohuoneen kautta pihalle.

Lämmitys meillä hoituu edelleen takan, puuhellan ja leivinuunin voimalla. Vesiä lämmitellään hellalla ja pihan puuvessa on käytössä. Onneksi ei ole vielä pakkasia vessakäyntejä ajatellessa, mutta toisaalta sekin olisi ihan hauska kokemus elää, vaikkei se ehkä sillä hetkellä naurattaisikaan ;) Joka tapauksessa meillä menee vielä jonkin aikaa, kunnes vedet saadaan kulkemaan taas sisällä. Putkitöitä on tänäänkin tehty ja keskiviikoksi on sovittuna lattialämmityksen asennus kylpyhuoneeseen ja samaan syssyyn valamme sinne myös betonilaatan.

Alemmissa pikkukuvissa näkyvät meidän vaiheessa oleva kylpyhuone sekä tuleva kodinhoitohuone, joka meinataan väkisin sovittaa vanhan vessan ja eteisen tilalle. Vähän jänskättää tuleeko kodinhoitohuoneesta toimiva, kun tila ei ole mikään suuren suuri.

*

Lopuksi kiitän vihdoinkin Maria, Oliviaa ja Hannaa tästä ihanasta tunnustuksesta. Kiitos ihanaiset blogiystäväni! En ole remonttikiireessä ehtinyt juuri blogia päivittämään saati tunnustusta eteenpäin jakamaan, joten en nyt ala tätä enää tässä vaiheessa eteenpäin laittamaan. Tunnustuksen ansaitsevat mielestäni ihan kaikki bloginpitäjät ;)

Sadonkorjuun aikaan

Viimeinkin tuli puintikelit! Minusta viljapelto on kaunista katseltavaa, sellaista kultaista loistetta silmille. Meidän talon ympärillä olevat maat olivat tänä kesänä ohralla ja ensi keväänä ne siirtyvätkin sitten meidän hoidettaviksi. Saas nähdä mitä siitäkin tulee ;) Talokaupan mukana meille siirtyi myös pienimuotoinen marjanviljely ja kyllä ainakin lapset viihtyvät hyvin marjamaalla. Rivien väleissä kun on heidän mielestään hauska juosta ja kirmailla ;)

Kävin viime viikonloppuna Ruokamessuilla tekemässä ostoksia ja nauttimassa syyspäivästä hienossa maalaismiljöössä. Mukaan tarttui mm. luomujauhoja, lisäaineettomia mausteita, valkosipulia, suolaa alpeilta, leipää ja pari taidejulisetta. Suosin muutenkin ostoksissani lähiruokaa ja luomua! Tulee jotenkin hyvä mieli kun tietää miten ja missä ruoka on tuotettu.

Syyskuussa

Meillä on remonttivaihde ehkä kauheimmillaan. Mikään paikka ei ole valmistunut loppuun saakka ja monta juttua on käynnissä yhtä aikaa. Kylpyhuone odottaa putkimiestä ja sen jälkeen sähkömiestä. Putkien kanssa onkin ollut melkoisen mielenkiintoista, sillä yksi sulkuventtiili on esim. jäänyt pyörätien alle. Tämä on kaupungin moka ja asiaa korjataan, mutta tietää taas kaivuuhommia. Kodinhoitohuoneen kalustesijoittelua mietitään ja kaksi vessaa täytyy tähän syssyyn myös tehdä kun vesi on kerran poikki. Olohuoneen lattiaakin pitää vielä repiä lisää auki jne. Puhumattakaan itse pintaremontista. Sauna tehdään varmaan vasta muutettuamme.

Hommaa siis piisaa ja lapset roikkuvat samalla jaloissa. Välillä kiristää hermoja ja harmittaa kun en ehdi rauhassa tehdä sitä tärkeintä - sisustuksen suunnittelua ja materiaalien etsintää. En meinaa päästä rauhassa edes tapettikauppaan, joten vähän hirvittää nämä minun valintani. Haluaisin niin rauhassa perehtyä ja katsoa tyyliin kaikkien liikkeiden tarjonnat, mutta ei auta. Yläkerta tehdään sitten rauhassa, jookos?!

Evakkomatkalla

Monet ovat kysyneet, että miten keskellä remonttia asuminen onnistuu. Olemme evakossa, siinä vastaus. Tai ollaanhan me oikeasti lähes kaikki valveillaoloaika talolla, mutta illaksi ja yöksi lähdemme anoppilaan evakkoon. Meillä on siellä ihan hyvät oltavat, vaikka yhteiselo voikin kuulostaa monista aika hurjalta. Meillä on siellä kivasti omaa tilaa (vanha nk. mammanpääty), vain saunatilat jaetaan isäntäväen kanssa. Kuvassa oleva sisäänkäynti menee siis suoraan sinne "meille" ;)

Juuri nyt oleminen meidän omassa keltaisessa talossa hankaloitui, sillä viime viikolla sieltä katkaistiin kylpyhuone ym. remontin alta vedet. Samalla siinä lähti vesikiertoinen lämmitys, vessat jne pois käytöstä. Arkea helpottaa pihan perällä oleva puucee, kaivovesi, puuhella ja uunit sisällä, joten periaatteessa kaikki hommat kuitenkin toimivat ;) Jahka tässä nyt saataisiin alakerta muuttokuntoon, niin harkitsemme sitten taloon muuttamista. Aikaa en kuitenkaan uskalla arvata...

Noissa muissa kuvissa näkyy maisemia evakkokodista tai sen liepeiltä, eli kuten huomaatte ihan maalaismaisemissa ollaan. Hyvinhän täällä lapset viihtyvät. Tuon juoksukilpailukuvan otin kerran, kun olimme lasten kanssa matkassa ja piti kurvata tien sivuun syrjään ;)

Vanhoja ikkunoita ja vanhoja lankkuja

Voi että olen onnellinen kun saimme vanhat lattialankut ehjänä irti lattiasta ja pystymme ottamaan ne uudelleen käyttöön. Vain pari lankkua meni irroituksessa rikki ja niihinkin löytyi sopivia "varaosia" liiverin hyllyltä. Lankkuja kunnostettiin kesän alussa ja nyt niitä on paukuteltu takaisin lattiaan kiinni. Lattian tasoa samalla vähän nostettiin, joten putkimiehen pitää tulla säätämään vielä pattereita jne. ja sitten sen jälkeen saadaan muutamat viimeisetkin lankut laitettua kiinni.

Myös ikkunoita olemme tässä kesän kuluessa kunnostaneet. Hidastahan tuo on, mutta suurinpiirtein alkaa olemaan valmista kolmen huoneen ulkoikkunoiden osalta. Tiedossa kuitenkin on vielä paljon maalin ravausta, kittausta ja maalausta. Osa ikkunoiden lasiruuduista ovat muuten ns. puhalluslasia, eli ovat tosi vanhoja. En tiedä onko lämpöarvo kovinkaan hyvä niissä, mutta olkoot nyt muutama vanhakin lasi seassa.

Kaunis kiitos!

Olen ihan ymmälläni ja ihmeissäni, kun jo 20 000 kävijämäärä on tullut blogissani täyteen. En blogia aloittaessani olisi uskonut että näin paljon vierailuja edes voi tulla. Erityisen onnellinen olen kaikille kommentteja jättäneille, kiitos niistä!

Ajattelin tarjota juhlan kunniaksi kahvit, mutta huomasin juuri, että nyt on se päivä kun meillä ei ole täällä talolla edes kahvinkeitintä. Vanhempani tekevät täältä muuttoa ja oma keitin on evakkopaikassa. Pian täältä katkaistaan vedetkin, joten aika mielenkiintoiseksi menee. Mutta siitä lisää toisella kertaa.

Tässä parin kuvan verran tunnelmia vanhasta ajasta ja sen pienestä kahvihetkestä. Kuva on talostamme (joka ei alussa ollut ollenkaan keltainen) ja lapset siinä ovat pappani ja hänen siskonsa. Heidän äitinsä kaataa juuri kahvia perheen isännälle eli minun isän isän isälleni. Kuvaan ovat päässeet myös talon kaksi renkiä ja kaksi piikaa. Jos oikein tarkasti kuvaa katsotte, niin huomaatte, että kuvan hopeinen karahvi on sama kuin yllä olevissa tänään otetuissa kuvissa. Onneksi on saanut säilyä nämä vuosikymmenet tuo nostalginen kaadin.

Maissin Sinisen talon aarteista sain kuin juhlan kunniaksi tämän kultaisen kortin. Kiitos siitä! Remonttikiireisiin nojaten ja sitä tekosyynä käyttäen kiitän vain komiasti ja jätän kortin jakamisen eteenpäin tekemättä. Palaan siihen ehkäpä sitten myöhemmin paremmalla ajalla.