Minulla taitaa olla pöytäongelma. Kutsumme olohuonetta keskituvaksi, johon haluamme ison ruokapöydän. Aluksi mietin, että se voisi olla jokin uusi, modernilinjainen, sellainen paksujalkainen ja tukeva pöytä. Tilaan mahtuu aika kookaskin ruokaryhmä, jonka tuoleiksi ajattelen vanhoja eriparisia tuoleja ja mahdollisesti sivustavedettävän toiselle puolelle. Sitten aloin etsimään kuitenkin jotain vanhempaa pöytää ja luulin jo löytäneeni, mutta mittailtuani sitä tulin siihen tulokseen, että se on väärän kokoinen ja ihan liian siro tuohon tarkoitukseen. Nyt näin lehdestä Vepsäläisen mainoksen, jossa on aika kiehtovan näköinen pöytä. Mainoksessa muuten myydään vain noita tuoleja, ei itse pöytää. Yhtäkkiä minulle tuli ajatus, että olisikohan tuollainen pöytä kovin vaikea tehdä itse? Minä en sitä toki itse osaisi tehdä, mutta isälläni on sellainen pieni puuhastelupaja ja hän voisi sellaisen osata tehdä. Pitäisiköhän kuitenkin kysäistä nikkarointiapua ja haudata tuo uuden pöydän osto?!
Haluan tulevasta olohuoneestamme raikkaan, jossa on valikoiden noita vanhoja huonekaluja, en yritä tavoitella siis sellaista antiikkitunnelmaa. Vaikeeta on tämä oman tyylin määrittely, kun en oikein vielä itsekkään tiedä mitä haluan. No, täällähän näitä voi pohtia ;)
Tässä on vielä kuva mainoksessa olevasta pöydästä. Minua viehättää tässä se, että nuo laudat näkyvät selvästi ja pinta on vähän rosoinen. Ehkä jaloista voisin itse tehdä vähän paksummat.
Kaveriksi pöydälle tarvitaan tietenkin vielä ne tuolit. Tällaisia perintötuoleja löytyy kunnostettavaksi. Ja onkohan ihan hassua lykätä vielä toiselle puolelle sivustavedettävä? Mietin, että tuleekohan jo liikaa tavaraa.
9 kommenttia:
Kiitos vierailusta, blogisi vaikuttaa tosi kivalta, laitoin jo suosikkeihin =)
Pöytä näyttää kyllä ihanalta kuin myös tuolit.. mä laittasin heti puusohvan jos vaan meille mahtuis..
Hei!
Tulin vastavierailulle. Hyvältä näyttää!
Kuvan pöytä on hieno. Mutta kuten sanoit, vähän paksummat jalat siinä voisi olla. Vanhat tuolit ovat ihania, voi kun meilläkin olisi tuollaisia perintötuoleja kunnostettavaksi.
Minusta sivustavedettävä sopisi hyvin pöydän ääreen.
t. Nora
Hei! Löysin tänne essuntaskun kautta. Kannatan itsetehtyä pöytää. Tulee paljon halvemmaksi ja saa sen kokoisen ja näköisen kun haluaa. Mieheni ( ei mikään puuseppä) teki meille paksusta liimapuulevystä ison pöydän (p. 2.5 m & leveä.1.1m ). Pöydän kansi lakattiin ruskealla ja jalat valkoisella kuultomaalilla- eli molemmissa näkyvät puunsyyt alta. Tuolit ovat vielä vanhan pöydän tuoleja. Suunnitelmissa oli tehdä ns. tuvan penkit kiertämään, mutta tila ei riitä- liian ahdasta.
Sivustavedettävä olisi ihana, mutta se tarvii aika paljon tilaa.
Kiva blogi. Suunnitteleminen ja unelmoiminen on ihanaa, eikö vain?
Kiitos vierailusta!
Oikein kivalta vaikuttaa blogisi, innolla odotan mitä suunnittelet ja toteutat tulevaan kotiinne.
Suunnittelu on mukavaa puuhaa :)
Minäkin olen suunnitellut tupaan pitkää pöytää keskelle, vähän niinkuin jakamaan oleskelu- ja keittiön puolta. Ja sivustavedettävästä olen kanssa haaveillut, siihen voisi vaihtaa tyynyjäkin vuodenajan ja mielialan mukaan. Että kannatan, jos vaan tilan puolesta sopii. En ole jotenkin uskaltanut sisustusjuttuja pahemmin vielä blogiin laittaa, vaikka niitä olen välillä miettinytkin, koska tämä projektimme on niin alkuvaiheessa ja epävarma.
Jos isäsi osaisi tehdä pöydän itse, niin sillähän olisi varmasti myöhemmin paljon suurempi tunnearvo kuin kaupasta ostetulla!
Tulin kurkistamaan blogiisi ja kivalta näyttää! Täällä tulen vieraileen jatkossakin. Perintötuolisi ovat ihania! Minäkin haaveilen uudesta vanhasta pöydästä, mutta suosiolla jätän haaveet tuonnemmaksi kunhan lapset ovat vähän kasvaneet ja lusikan paukutusjälkiä ei tule enää niin paljoa.... ;)
Hei :)
Täällähän on tosi kaunista...
Olet onnistunut poimimaan tunnelmallisia kuvia !
Kiitos leinola, magi, nora, annicca, amyrlin, ansku, olivia ja sannukka vierailusta ja kivoista kommenteista! Onpa hauskaa ja jotenkin vielä ihmeellistä kun kävitte meillä kylässä ;)
annicca; on tämä suunnitteleminen ja unelmoiminen kyllä tosi kivaa ja näin kun pitää omaa blogia niin jää tästä kaikesta myös kiva muisto itselle.
- Kati
Lähetä kommentti