Uusi koti pussukalle

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Teitä oli hurjan paljon.
Ihanaa kun kommenttilootaan jättivät monet "tuntemattomatkin" viestiä, niin pääsen kurkkimaan uusia ihania blogejakin taas. Arvonta on tänään päivällä suoritettu ja onnettarena toimi kaksi vuotias tyttöni! Hän sekasi aikansa arvontalappuja ja päätti sitten nostaa kommentin nro 19. Tämän takaa löytyi Pajupirtti, onnea! Voisitko laittaa minulle sähköpostia osoitteeseen iituliinu@luukku.com, niin laitetaan pussukka matkaamaan uuteen kotiinsa.

Rentouttavaa ja mukavan talvista viikonloppua kaikille!

Vuosi blogistaniassa ja arvonta!

Ohhoh miten aika rientää, näin se täytyy taas vaan todeta. Eli vuosi on tullut tälläkin blogilla sitten täyteen. Aloitin blogin viime talvena kun asuimme vielä toisella paikkakunnalla ja olimme vuokralla rivitalokolmiossa. Kyllä sitä vaan on paljon tullut muutoksia elämään sen jälkeen. Vuosi on ollut työntäyteinen ja paljon päätöksiä on pitänyt tehdä. Mutta nyt saamme nauttia ihan omasta kodista, josta pikkuhiljaa muotoutuu oman näköinen ja rakas koti. Remonttitahti on kyllä hidastunut, mutta jatkuu takuuvarmasti ;)

En ole ennemmin blogissani pitänyt arpajaisia, joten pakkohan jokin pikkuarvonta on nyt tähän tilanteeseen kehitellä. Kaivelin kaappejani ja arvontaan laitan jotain, jonka saa kätevästi kirjekuorella lähetettyä....



Eli arvontapalkintona olkoon pikkuruinen Au Maisonin turkoosi pussukka. Arvontaan osallistut jättämällä viestin kommenttilootaan ja se on voimassa kunnes toisin ilmoitetaan, sillä en tiedä varmasti koska ehdin taas postailemaan. Onnea matkaan!

Kuvissa vilahtaa muuten vessaan tilaamani House Doctorin peili. Se on livenä kyllä ihana! Nyt vain odottelemme sähkömiestä vetämään vessaan (ja muualle) pistorasioita ym. ja sitten saakin asennella peiliäkin oikealle kohdalle. Vessan lamppu on edelleen hommaamatta ja pian päädynkin ihan vaan kattovalaisimeen, sillä kivoja seinälamppuja jotka ajattelin laittaa peilin molemmin puolin ei ole tullut vastaan.

Kiitos vielä kaikille blogiystävilleni ja muille satunnaisille vierailijoille/kommentoijille tästä blogivuodesta! Itse olen saanut valtavasti inspiraatiota muiden blogeista ja on ollut ihanaa seurata monien blogituttavuuksien elämää! Suuri kiitos tästä ajasta. Palataan taas.

Edit: Yritän saada arvonnan aikaiseksi viikonloppuna, eli laitetaan arvonta päättyneeksi lauantaina 29.2. klo 12!

Unohdus

Selailin blogini asetuksia ja vastaan tuli lähettämätön postaus viime kesältä. Olin ladannut jo kuvat tähän, mutta tekstiä en ollut saanut tehtyä. Laitan tämän nyt kuitenkin tulemaan, vähän myöhässä vaan, hih.

Kuvat ovat meidän perhosniityltä joenrannasta, joka kasvaa vähän liiankin rehevästi. Pitäisi jaksaa sitä niittää ahkerasti tai saada niitä l-a-m-p-a-i-t-a lainaan....



Taidan aloittaa kevään ja kesän odottelun nyt.

Haasteita ja tunnustuksia

Vietän tänään puolipakollisesta vapaapäivää kotona, sillä lapseni sairastaa. Flunssainen tyttö on nyt päikkäreillä, joten minulla on puolestaan hyvää aikaa päivittää blogiani. Olen saanut tunnustuksia ja haasteita jo jokin aika sitten. Olen niistä aina iloinen, vaikken niihin aina ehdi tarttuakkaan ja jakamaan niitä eteenpäin.

4. kansio 4. kuva

Kuva on viime kesältä, sillä läppärini on uudehko vielä. Tässä revitään puiden kantoja maasta pois. Kaadoimme uuden viemäröinnin ja vesijohtojen tieltä pois ainakin parikymmentä pienempää ja isompaa puuta. Tästä vanhan aittan edestä kaadoimme ihan vapaaehtoisesti ison pihlajarykelmän pois, sillä se varjosti rakennusta liikaa, eikä ilma kiertänyt enää kunnolla rakennuksen ympärillä. Vaikka paikkaan tulikin iso lovi ja se näytti alkuun kamalan alastomalta, niin rakennuksen pelastamiseksi tämä tehtiin. Pitää istuttaa vaikkapa jokin pienempi pensasryhmä vähän kauemmaksi rakennuksesta ensi kesänä.

Kiitos näistä tunnustuksista valloittava valkoinen -blogin anulle.

Nyt täytyisi paljastaa 5 riippuvuutta...

1. Lähimmäiseni ja erityisesti omat lapseni. En voisi elää ilman heitä.

2. Auto. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, mutta ilman autoa elämäni olisi aika rajoittunutta. Oikeasti haluaisin, että emme tarvitsisi kahta autoa taloudessamme, mutta näin se vain on. Itse merkillä ja vuosimallilla puolestaan ei ole mitään merkitystä.

3. Luonto. Jos vapaa-aikaa on, niin ensimmäisenä tulee mieleen että minne tekisimme pienen retken...

4. Bloggailu. Kuulostankohan tylsältä ihmiseltä, mutta kodin, työelämän ja remontin lisäksi elämässäni ovat harrastukset nyt liiankin vähissä ja bloggailu korvaa sitä vajetta.

5. Aika. Olen riippuvainen ajasta. Niin hyvässä kuin pahassa.

Nirppanokka puolestaan haastoi minut kertomaan vielä "6 satunnaista asiaa minusta". ..

Ajattelin leikitellä vähän numeroilla.

YKSI vuotta tulee pian täyteen, kun päätimme ostaa kotitilani.

KAKSIsataa metriä on talolta valaistulle kävelytielle. Valot olivat taannoin pari viikkoa rikki ja voi mikä pimeys silloin vallitsikaan. Nyt olen iloinen tuosta valaistusta tiestä ja siitä, että minulla on talvi-iltaisin helppoa lähteä lasten kanssa leikkikentälle tai miehen kanssa sauvakävelylenkille.

KOLME kilometriä on matkaa kaupungin keskustaan. Asumme pienessä, mutta vireässä maalaiskaupungissa. Palveluja on minun mittapuulle ihan riittävästi. Olen onnellinen täällä.

NELJÄ. Se on perheemme koko.

VIISI hehtaaria omaa maata talon ympärillä luo meille oman pikkuidyllin keskelle viljapeltojen.

KUUSI, tarkemmin sanottuna hopeakuusi on yleisin kuusilajike puutarhassamme. Isäni on aikoinaan ritsalla ampunut isoimmasta puusta käpyjä alas ja kylvänyt niistä siemenet potteihin ja sitten myöhemmin istuttanut taimet maahan. "Jos haluat olla onnellinen koko elämäsi, istuta puu", sanoo sananlaskukin. Puita aion itsekin istuttaa pitkin maitamme, jahka siihen pisteeseen pääsemme.

Haasteet lienee kiertäneet jo aika monien blogeissa, joten en erityisesti ketään nimeä. Olkoot tämä kaikille Teille!

Hyvää viikonloppua!

Pihabongausta

Viime viikonloppuna osallistuimme Bird Life Suomen pihabongaus 2009 -tapahtumaan. Pihabongauksessa siis tarkkaillaan tunnin ajan pihapiirin lintuja ja kirjataan havainnot ylös. Kirjaajana toimi innokkaasti neljävuotias poikamme ja kaksivuotias tyttömme yritti saada näköhavaintoja linnuista. Tarkkailuaikana saimme kokoon seuraavat havainnot:

Toisin sanoen:

talitiainen 4 kpl

fasaani 1 kpl

keltasirkku 23 kpl

varpunen 8 kpl

harakka 6 kpl

naakka 10 kpl

viherpeippo 2 kpl

sinitiainen 1 kpl

Tässä kuvaa joesta, joka kurvailee ulkorakennuksemme takana. Tämä koskipaikka on n. 300 metrin päästä meidän portailta eli talon kohdalla on (onneksi) yleensä jäässä koko joki. Tänne joen rantaan haaveilen kesäksi lampaita....
ja jos joskus vielä sen rantasaunan saisin...

Pitihän vielä vähän heinäseipäitäkin kuvata kun matkalle osuivat.

Mukavia ulkoiluhetkiä kaikille!

Keskeneräinen pikkuvessa

Niin moni paikka on meillä kesken ja kun olemme taloon päässeet asettumaan, niin enää ei samalla vauhdilla tulostakaan tapahdu. Kun ei kerran ole ihan pakko.

Tässä on vähän kuvaa meidän alakerran keskeneräisestä vessasta. Tänään kävimme katselemassa paikalliset valikoimat vessan valaisimiksi ja melkein itku tuli. Ei ollut mitään mikä voisi kiinnostaa. Hoh hoijaa, mistähän sen oikean valaismenkin nyt sitten löytäisi, kun ei olisi oikein aikaa ajella suureen kaupunkiin tai surffailla netissä sitä etsimässä. Itse visiokin on ihan vielä haussa. Mutta on meillä veskissä sentään valoa jo nytkin, kuten näette komean tee se itse valaisimen ;). Joten mikäpäs kiire tässä. Ostetaan valaisin sitten kun se oikea tulee kohdalle. Ovea ei saa vielä lukkoon, kaapistosta puuttuvat vetimet, lattia on maalaamatta, listat laittamatta, pyyhenaulakko maalaamatta ja asentamatta, seinätkin pitää vissiin vielä maalata kolmanteen kertaan jne.

Puuhastelua siis riittää tässä talon pienimmässäkin huoneessa vielä paljon. Ai niin ja vielä se peilikin on hommaamatta, mutta taisin sen löytää täältä. Katsotaan mitä isännyys sanoo, vai tilaisinko vain kysymättä mitään?!

Eteinen

Tässä on kuvaa meidän sisäeteisestä, johon tullaan nk. kylmän ulkoeteisen kautta. Tämäkään tila ei ole vielä valmis, kuten ei mikään muukaan paikka meillä. Paljon pikkuasioita puuttuu, mutta pistän nyt kuvaa ja juttuja silti keskeneräisyyykisiä kaihtamatta tulemaan, sillä remonttia ja talon muttumista oman tyyliseksi tämän blogin tarkoitus onkin seurata ;)

En löytänyt oikein hyvää kuvaa ennen eteisen muutosta, sillä tässäkin on jo osa kaapistosta hajotettu ja remonttiakaaos vallitsee ympärillä.

Eteisessä oli vasemmalla seinustalla 30 vuotta sitten pystytetty kaappikamaluus. Piirrätin eteiseen uudesta liukuovisysteemistäkin kuvat, joka taatusti olisi ollut toimiva ja imenyt sisäänsä huomattavasti enemmän tavaraa kuin nyt toteuttu suunnitelmamme. Tuo liukuovisysteemi ei vain tuntunut omalta jutultamme, joten haimme vanhan kaapin tallinvintin ylisiltä alas, pesimme sen ja pistimme töihin vuosikymmenten tauon jälkeen. Tässä on vanha postaus kaapin siirrosta. Tähän kaappiin kuuluu ovetkin, mutta ne ovat vielä pienen korjauksen alla. Kaapin väristäkin pidän, joten kaappi pysynee ihan alkuperäisessä asussaan.

Meille on kylppärin yhteyteen valmistumassa (sinne lähtee ovi heti kynnykseltä vasemalle, ei vain näy kuvassa) vielä sellainen komero, johon saadaan esim. lasten haalarit ja harrastusvälineet piiloon sekä kuivumaan. Silloin vaatesäilytysongelma pienenee ja eteiseen voikin sitten laittaa vain osan päivittäisistä ulkovaatteista.

.

Tähän eteiseen on haussa vielä oikealle seinälle jokin vanhanaikainen tapetti, mutta sitä oikeaa ei vain meinaa löytyä. Haluaisin sen olevan vähän räväkämpi ja ehkä suurikuvioinen, sellainen johon on vaara kyllästyä. Mutta koska tila on pieni ja siihen menisi vain pari rullaa tapettia, niin tässä kohdassa haluaisin vähän irrotella ;) Tilan kun voi kätevästi tapetoida uudestaan vaikka parin vuoden välein. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Muutoksen tuulia

Joulu vietettiin rauhallisesti oman perheen kesken ja nautimme suunnattomasti tästä lämmintä henkeä aistivasta kodistamme. Emme aio keskeneräisyyden haitata elämäämme nyt, kun vihdoin pystymme täällä asumaan. Puoli vuotta siis meni evakossa anoppilan "mamman päädyssä" ja vaikka sielläkään ei olossa valittamista ollut, niin kyllä sitä vain oma koti on todellakin kullan kallis.

Uutena vuotena lapset herkuttelivat poppareilla ja pakko oli takkamakkaratkin paistella. Ihanaa ja rauhallista yhdessäoloa siis. Kyllä näitä kiireettömiä hetkiä onkin odotettu silloin, kun remontti vaati ihan liikaa veroansa syksyllä.

Nyt on arki alkamassa ja meillä se tietää aika suuria muutoksen tuulia. Kotiäitivuodet ovat minulla näillä näkymin päättymässä ja se tietää kiireisiä aamuja ja lyhyitä iltoja. Onneksi minulla on ollut mahdollisuus olla näinkin kauan kotona ja seurata lasteni varttumista monessa tärkeässä ensihetkessä. Työni on mukavaa, sopivan haastellista ja luovaa, joten senkin puolesta ihan mielelläni töihin olen palaamassa. Hauskaa on myös se, että työpaikkani on vanhassa kotikaupungissani, josta olen ollut nyt poissa puoli vuotta. Eli kiva on taas tavata tutut ihmiset ja maisemat ;)

Kaikille muistorikasta ja onnellista vuotta 2009! Ja jatketaan harjoituksia... ;)