Haasteita ja tunnustuksia

Vietän tänään puolipakollisesta vapaapäivää kotona, sillä lapseni sairastaa. Flunssainen tyttö on nyt päikkäreillä, joten minulla on puolestaan hyvää aikaa päivittää blogiani. Olen saanut tunnustuksia ja haasteita jo jokin aika sitten. Olen niistä aina iloinen, vaikken niihin aina ehdi tarttuakkaan ja jakamaan niitä eteenpäin.

4. kansio 4. kuva

Kuva on viime kesältä, sillä läppärini on uudehko vielä. Tässä revitään puiden kantoja maasta pois. Kaadoimme uuden viemäröinnin ja vesijohtojen tieltä pois ainakin parikymmentä pienempää ja isompaa puuta. Tästä vanhan aittan edestä kaadoimme ihan vapaaehtoisesti ison pihlajarykelmän pois, sillä se varjosti rakennusta liikaa, eikä ilma kiertänyt enää kunnolla rakennuksen ympärillä. Vaikka paikkaan tulikin iso lovi ja se näytti alkuun kamalan alastomalta, niin rakennuksen pelastamiseksi tämä tehtiin. Pitää istuttaa vaikkapa jokin pienempi pensasryhmä vähän kauemmaksi rakennuksesta ensi kesänä.

Kiitos näistä tunnustuksista valloittava valkoinen -blogin anulle.

Nyt täytyisi paljastaa 5 riippuvuutta...

1. Lähimmäiseni ja erityisesti omat lapseni. En voisi elää ilman heitä.

2. Auto. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, mutta ilman autoa elämäni olisi aika rajoittunutta. Oikeasti haluaisin, että emme tarvitsisi kahta autoa taloudessamme, mutta näin se vain on. Itse merkillä ja vuosimallilla puolestaan ei ole mitään merkitystä.

3. Luonto. Jos vapaa-aikaa on, niin ensimmäisenä tulee mieleen että minne tekisimme pienen retken...

4. Bloggailu. Kuulostankohan tylsältä ihmiseltä, mutta kodin, työelämän ja remontin lisäksi elämässäni ovat harrastukset nyt liiankin vähissä ja bloggailu korvaa sitä vajetta.

5. Aika. Olen riippuvainen ajasta. Niin hyvässä kuin pahassa.

Nirppanokka puolestaan haastoi minut kertomaan vielä "6 satunnaista asiaa minusta". ..

Ajattelin leikitellä vähän numeroilla.

YKSI vuotta tulee pian täyteen, kun päätimme ostaa kotitilani.

KAKSIsataa metriä on talolta valaistulle kävelytielle. Valot olivat taannoin pari viikkoa rikki ja voi mikä pimeys silloin vallitsikaan. Nyt olen iloinen tuosta valaistusta tiestä ja siitä, että minulla on talvi-iltaisin helppoa lähteä lasten kanssa leikkikentälle tai miehen kanssa sauvakävelylenkille.

KOLME kilometriä on matkaa kaupungin keskustaan. Asumme pienessä, mutta vireässä maalaiskaupungissa. Palveluja on minun mittapuulle ihan riittävästi. Olen onnellinen täällä.

NELJÄ. Se on perheemme koko.

VIISI hehtaaria omaa maata talon ympärillä luo meille oman pikkuidyllin keskelle viljapeltojen.

KUUSI, tarkemmin sanottuna hopeakuusi on yleisin kuusilajike puutarhassamme. Isäni on aikoinaan ritsalla ampunut isoimmasta puusta käpyjä alas ja kylvänyt niistä siemenet potteihin ja sitten myöhemmin istuttanut taimet maahan. "Jos haluat olla onnellinen koko elämäsi, istuta puu", sanoo sananlaskukin. Puita aion itsekin istuttaa pitkin maitamme, jahka siihen pisteeseen pääsemme.

Haasteet lienee kiertäneet jo aika monien blogeissa, joten en erityisesti ketään nimeä. Olkoot tämä kaikille Teille!

Hyvää viikonloppua!