Eläinystäviäni muistellen

Minulla on ollut onni omistaa omia eläimiä! Olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni puuhastellut eläinten parissa ja oppinut vastuullisuutta niitä hoitaessani. Nyt talli on kuitenkin tyhjä ja pihamarkilla näkyy aina joskus vain yksi villikissa, joka ei päästä lähelle. Viimeisimmistä pitkäaikaisista ystävistäni, hevosesta ja koirasta, jouduin luopumaan viime vuonna vähän ennen joulua ja siitä lähtien on ollut omituisen tyhjä olo. Nyt on siis tulossa ensimmäinen kesä ilman eläimiä. Kesälampaita yritän kuitenkin vielä saada jokirantaan, jos en tänä vuonna niin ehkä sitten ensi vuonna.

Meillä uuden eläimen hankinta ei ole itsestäänselvyys, sillä miehelläni on allergia ja lapsellanikin astma. Toivon niin hartaasti, että tyttöni astma on lapsuusiälle tyypillistä ja jäisi pikkuhiljaa pois.
Koiran koppi ja häkki on tarkoitus laittaa kuitenkin varastoon talteen, jos vaikka se uuden asukin vielä joskus saisi.

Kirjapinosta poimittua jatkuu…

Laitan nyt vielä nämä loputkin ottamani inspiskuvat kirjastosta lainaamistani kirjoista. Tykkään jotenkin noista perunalaatikkomaisista säilytysratkaisuista ;)

Samalla toivotan oikein keväistä viikonloppua! Me lähdetään mummilaan eli the keltaiseen taloon taas rempppaa suunnittelemaan ja jatkamme kahden huoneen tyhjäämistä tulevan lattiaremontin alta.

Puutarhaunelmia

Olen lainannut kasan kirjoja kirjastosta inspiraation lähteeksi. Koko ajan tunne vahvistuu siitä, mitä haluan. Ihanaa! Ennen tyylini oli paljon pelkistetympi, mutta nyt löydän siitä jo paljon pehmeitä asioita; maalaisromantiikkaa, pastellinsävyjä ja jopa pitsiverhot kiehtovat, joita ennen pidin mummojen juttuna. Niin se maku muuttuu.

Ja ajatelkaa, ihan pian on kesä! Minä olen ihan heikkona näihin tunnelmallisiin puurhakuviin. Tahtoo pian oman puutarhan ja sinne tuollaisia ihania oleskelu- ja löhöilynurkkauksia.

Blogging with a Purpose ja keltainen haaste

KIITOS maissi tunnustuksesta! Kyllä tämä lämmitti mieltäni.

Tässä mukana seuranneet ohjeet:
1.You have to nominate 5 blogs,which havent has awards before.
2.Each of the blogs must have a purpose!
3.The nominated blogs must make a link back to this page!
4.The logo from the award must be put on their blog and it mustlink back to this blog.

Ihania blogeja on niin paljon, joten nimeäminen on vaikeaa. Josko tunnustus tuottaisi iloa vaikkapa muutamille seuraaville blogituttavuuksille?! Ottakaa vastaan jos haluatte!

Kotiäidin haaveilua
Elämää mamselin maatilalla
Loving white

***

Ja sitten keltaiseen haasteeseen. Olen ollut vähän huono näihin haasteisiin vastaamaan, mutta tähän voisin nyt vastata, jonka sain anulta. Mukaan saa kuvata keltaisia asioita omasta kodista, mutta eipä niitä juuri meiltä löytynytkään. Mitä nyt pari jääkaappimagneettia ja sitten tuon meidän keltaisen talon ulkoseinä on toki keltainen.

1. Montako blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi? - Tämä tulee olemaan 25.
2. Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia? - Kuten monilla muillakin, niin lueskelin alkuun muiden blogeja ja siitä sitten lähti ajatus pikkuhiljaa omasta blogista.
3. Millä nettisivuilla käyt kun olet netissä? - Sisustusblogisivuilla ja yhdessä suljetussa äitiyhteisössä. Muita sivuja selailen satunnaisesti kun tarvetta ilmenee.
4. Onko sinulla omaa kotisivua? - Ei ole.
5. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? - Englantia ja ruotsia jonkun verran. Saksa on tainnut jo unohtua?
6.Mitä ohjelmia seuraat tv:stä? - Sisustus-, remontti- ja puutarhaohjelmia. Mitään "pakko nähdä" sarjoja ei ole tällä hetkellä.
7. Hissi vai portaat? - Portaat. Koskahan olen viimeksi edes käynyt hissitalossa?!
8. Onnen- tai epäonnennumerosi? - ei niitä taida olla.
9. Haasta vielä kolme bloggaajaa. - Taidan jättää haastamatta, aika moni bloggaaja on tämän varmaan jo saanutkin. Jos joku haluaa ottaa tästä haasteen vastaan, niin olkaa hyvä!

PÖÖ!

Huhuu - kuka koputti pesäkoloani?

Mieheni on lintuharrastaja ja rengastaa lintuja. Tästä alkaa joka keväinen pöllöralli!
Aurinkoista viikonvaihdetta!

Aarrejahdissa?

Kävimme mieheni lapsuudenkodin riihessä ja etsimme sieltä jotain huonekaluja kotiimme kunnostettavaksi. Muutamia vanhoja huonekaluja on aikanaan tuotu riiheen suojaan, kun vanha talo on purettu (voi sääli, mitähän sieltä olisikaan vielä löytynyt). Moni nämä varmasti viskaisi pois, mutta jotain potentiaalia näissä itse näemme. Näettekö te?

Minusta vanhat ovet ovat sympaattisia. Tästäkin yksilöstä voi kuoriutua vaikka minkälainen kaunotar uudessa elämässään vaikkapa pöydän kantena.

Ikkunanpokia romujen alla...

...myös valitettavasti taivasalle jääneinä :(

Riihestä löytyi myös oranssiksi maalattu vanha kalusto. Tässä ei ainakaan tarvitse miettiä, että tuhoaa alkuperäisen maalin jos maalaan valkoisella.

Tässä etualalla olisi yksi suht kiva penkki, ja senkin näen jo silmissäni valkoiseksi maalattuna. Takana oleva lipasto taitaa olla jo aika huonossa kunnossa.

Ja sitten seuraavaa siirtomme on, että laitamme traktoriin peräkärryt ja haemme kaikki pois parempaan suojaan. Riihi on nimittäin tarkoitus purkaa, ellei se romahda sitä ennen ihan itse. Kukaan muu sisaruksista ei havittele noita mööbeleitä, joten aika rauhassa saamme tehdä niille mitä haluamme. Meillä on onneksi pihapiirissä vanha navetta, jonka suojiin helposti tavaraa saa siirrettyä ja siinä yhteydessä pieni puupajakin, joten siellä sitten tarkistamme kalusteiden kunnon ja ehkäpä aloitamme niitä jopa entisöimään.

Tarkoitus ei ole kalustaa kotiamme täysin näillä vanhoilla kalusteilla, vaan yritän löytää harmonisen tasapainon uuden ja vanhan välille. Siinäpä sitä sitten onkin, varmaan liikkuttelen loppuelämäni kalusteita paikasta toiseen, kääntäen ja vääntäen.

Kevät keikkuen tulevi

Olimme eilen taas käymässä keltaisessa talossa ja aloitimme tyhjentämään kaappeja tulevan lattiaremontin alta. Laatikot vain loppuivat kesken, joten jatkamme tyhjentämistä toisella kertaa.

Päivä oli oikein aurinkoisen keväinen ja tein pienen kävelykierroksen "markiilla" ja nappasin muutamia kuvia blogiini. Tänään onkin jo taas ihan eri maisemat, sillä lunta tulee taivaan täydeltä. Niin se kevät tulee keikkuen...

Tillipionikos se sieltä pilkistää?

Joki tulvii tänä vuonna maltillisesti


Telkät olivat joelle jo saapuneet. Eikä ainoastaan talo,
vaan tämäkin pönttö kaipaisi vähän kunnostamista.


Tässä kohden tuli vähän suru puseroon, sillä tässä on hevoseni viimeinen heinäpaali. Se on jäänyt sille sijoilleen, kun polle ennen joulua joutui lähtemään vihreämmille laitumille. Ikävä on.

Ihania nämä näsiän pienet kukkaset...

... ja sinivuokon

Olipas istuttamani tervaleppä rojahtanut kasvuun. Ei tässä enää kyllä merkkiä puun juurella tarvittaisi. Toin puun siemeniä taskussani parin kilometrin päästä joen töyrältä talvella ja laitoin purkkiin sitten keväällä myöhemmin kasvamaan. Parin vuoden päästä istutin taimet omaan jokirantaamme, sillä tässä meidän kohdassa ei luontaisesti kasva kuin harmaaleppää.

Mitä tässä on tapahtunut?
Papanat ovat rusakon, joka oli tehnyt suojaverkkoon reiän ja sitten se rontti oli napostellut kaikki pensasmustikanvarvut omiin suihinsa.
Hitsit vieköön, kuoleekohan koko kasvusto?!

Sairastelua aina vain

Mahatautia, influenssaa, astmailua, päänsärkyä, yskää jne... Me ollaan viimeiset viikot sairasteltu koko perheen voimin oikein urakalla. Blogin päivityksiä en ole jaksanut tehdä ja nytkin puhkun huonovointisuutta, sillä popsin kolmea eri lääkettä viisaudenhampaan poiston takia ja nuo lääkkeet vain saavat minun voimaan pahoin. Yöks! No, jospa tautihuipentuma olisi nyt takanapäin ja tervehtyminen alkaisi taas.

Tänään totesin, että lumet ovat kaikki sulaneet ja bongasin jopa mustarastaan pihalta pomppimasta. Mustarastaan taidokasta laulua voit ihailla täältä. Tulee niin jo kesäyöt mieleen! Meillä muuten muuttolintujen seuraaminen kuuluu joka keväisiin perinteisiin. Kiva on odotella lintujen palaamista kotikoloihin.

Mutta nyt pehkuihin odottamaan uutta parempaa päivää!