Lennä leijani korkealle

Ostimme pojalle leijan kolmisen viikkoa sitten Kristiinankaupungin markkinoilta. Kuulemma mitä pitempi perä leijalla on, sitä paremmin se lentää. Ja lentihän se. Pellon kulmalta, perunamaan vierestä löytyivät ne suotuisimmat tuulet. Tämä on hauskaa.

Majakkasaarella

Onnea on omistaa mummu, jolla on mökki kauniissa saaressa. Sinne on vain pieni merimatka mantereelta ja tunnelma on kuin olisit eri maailmassa. Kallioranta jaksaa aina yhä uudestaan säväyttää, mummun vanha majakkamestarin torppa on ihanan alkuperäisessä kuosissaan, puusaunassa saa lempeät löylyt ja vieraslaiturilla tapaa hauskaa sekalaista sakkia. Tällä kertaa pääsimme myös majakan tornissa käymään. Harmi vaan kun kamerasta loppui akku ihan reissun alkumetreillä.

Kiitos runsaista kommenteistanne koskien tuota "kissalle oma koti" postausta. Toivottavasti jokaiselle löytyy pian oma huolehtiva koti. Kissoja voi kysellä edelleen.

Anna kissalle oma koti!

Muistatteko kun kerroin meidän yllätyskissanpennuistamme?! Pennut ovat siis puolivillin kulkukissan pentuja. Emo oli vain päättänyt asettua meille ja tehdä pennut hylättyyn koirankoppiin. Nyt ne olivat sen verran isoja, että oli viimeinen hetki saada ne kiinni ja soittaa löytöeläintalolle. Vaarana nimittäin oli se, että emo vaihtaa taloa, vie pennut pois ja siten niistä kaikista voisi tulla kylän kulkukissoja.

Itse emme kissoja voineet pitää, sillä mieheni on allerginen ja sisäkissat eivät tule kysymykseen. Joten luovuttava näistä oli, vaikka niin helluisia olivatkin.

Näille kissoille etsitään nyt heti ensi alkuun sijaiskotia, joka hoitaisi heitä (ja kesyttäisi) kunnes oikea koti löytyy. Jos sinua kiinnostaa ottaa joku näistä (vaikka sijaiskotiin), niin soittaa saa meidän paikalliseen löytöeläinpalveluun Jennalle p. 040-3537777. Kissat ovat nyt Etelä-Pohjanmaalla.

Ja tässä esittelyt:

KISSA NRO 1.
Tämä on pentueen uteliain ja kesyin kissa. Tottunut jo lapsiinkin, kun on ollut meillä kaikista eniten kiinni eli vähiten karkuteillä. Kaunis väritys, kuin pieni lumileopardi.



KISSA Nro 2.
Tämä on edellistä tummempi, erittäin kaunis sekin. Nopeasti kesyyntymässä.




KISSA Nro 3.
Haluatko kissankesyttäjäksi? Tässä mustassa kissassa löytyy luonnetta. Luovutushetkellä se oli haastavin ja temperamenttisin kissa. Tämä on ollut meillä vähiten ihmisten kanssa tekemisissä, joten muutamassa päivässä tämäkin varmasti tottuu ihmisiin. Mahtavat laivatassut. Valkoista vain tassuissa ja kaulassa.



KISSA Nro 4.
Pentujen emokin lähti mukaan uutta kotia etsimään. Se ei ole ollut kenenkään kotikissa, sillä se on majaillut meidän pihamaalla talvesta saakka ja alkuun oli hyvinkin villi. Luovutuspäivänään se kuitenkin antoi ensi kerran silittää itseään. Todennäköisesti kissalla on uudet pennut masussaan. Emolla on laivakissan tassut ja on persoonallinen luonteeltaan.



Ja tässä kissat valmiina uuteeen osoitteeseen. Toivottavasti jokaiselle löytyy rakastava koti mahdollisimman pian.

Hyvää matkaa ja onnellista elämää!

Heinätöitä

Meillä on pieni peltopläntti josta tavoittena on saada kukkiva perhosniitty. Tänään teimme siellä vähän heinätöitä, jotta saamme maata köyhdytettyä. Ehkä haemme siihen vielä pari hiekkakuormaakin asiaa edistämään. Lampaita tähän jokirantamaisemaan haaveilin, mutta en tänä kesänä niitä vielä saanut. Viimeksi tätä on laiduntanut hevoseni pari kesää sitten. Viime kesänä kuvasin kukkia tältä samaiselta niityltä, näet postauksen täältä.

Ja jotta meininki olisi kuin ennen vanhaan, joimme kaffit pellonpientareeella heinätöiden lomassa ;)

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Me keskeytetään hetkeksi eteisen remontti ja lähdetään mökkeilemään merimaisemiin!

Kesäkukkia

Muutama kuva kesäkukistani. Erityisen ihastunut olen hennon vaalenpunaisiin pelargonioihini ja niitä olenkin juurruttanut pari lisää ensi kesää ajatellen. Ihanaa, että nyt on ollut kunnon kesälomakelit joten pihalla tulee oltua lähes aamusta iltaan. Aurinkoa kaikille!

Kesäajelulla

Kesällä on mukavaa ajella ja katsella lähitienoon maisemia. Viikonloppuna käytiin Kristiinankaupungin markkinoilla kun siellä on aina niin mukava tunnelma. Ylämaankarjaa puolestaa ihailtiin mummulan nurkilla.

Oman maan herkkuja

Nyt se on alkanut. Nimittäin sananmukaisesti lähiruuasta nauttiminen! Ensimmäiset oman maan mullassa kasvaneet potut on herkuteltu ja esikoinen söi jopa 23 ja kuopus 11 kpl:tta ;) Eivät tainneet siis olla vielä kovinkaan kookasta kokoluokkaa meidän perunat... Pikkuruisen uuden sadon sipulinkin otin jo maasta, tillit voivat hyvin ja salaattia kasvaa ihan ylituotannolle saakka. Muutama mansikkakin on jo naposteltu. Hernemaan antimia odotellaan sekä kasvihuoneen tomaatteja. Pian ei haittaa vaikka tulisi ylläri ruokavieraitakin, kun kasvimaalta loihtii vaikka minkälaisen maalaismenyyn. Hauskaa, ekologista ja vieläpä todella maittavaa perusruokaa siis.

Keittiöfiiliksiin kun pääsin, niin nappasin köökistä vielä muutaman kuvan. Ikkunoihin olen laittanut kesäksi kevyet salusiinit, jotka ovat oikeasti tosi vanhat. Ainakin isäni mamman ellei vanhemmat. Pitsikin on siis luonnollisesti käsintehtyä. Pariin ikkunaan sitten ommeltiin alkuperäisiä salusiinejä mukaillen samanlaiset, jotta saatiin yhtenäinen ilme koko keittiöön. Pöydällä on aittasta löytynyt vanha hurmaava liina. Olen niihin nyt erityisen ihastunut.