Tervetuloa!

maalaiselämää * remontointia * puutarhaunelmia

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Suppilovahverometsässä


Kävimme lasten kanssa metsäretkellä ja tuliaisiksi keräsimme korillisen suppilovahveroita. Paikka on meille entuudestaan tuttu ja saman kaatuneen puunrungon päällä nytkin söimme eväät. Loput eväsleivistä lapset jättivät kannon päälle herkuiksi metsäneläimille. Lapsista on hauskaa aina miettiä, että pian kettu ja linnut tulevat napsimaan meidän makkaravoileivät ;)

Tällä kertaa sienet päätyivät pakastimeen, mutta tässä vinkki yksinkertaiseen, mutta minusta ihan parhaaseen suppilovahverokeitto-ohjeeseen:

2 dl suppilovahveroita
1 sipuli
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
8 dl vettä
2 lihaliemikuutiota
valkopippuria
2 dl kermaa

Kuumenna voi kattilassa ja kääntele siinä paloitellut sienet ja silputtu sipuli. Anna ylimääräisen nesteen haihtoa ja ripottele sitten joukkoon vehnäjauhot. Lisää vesi ja sekoittele kunnolla. Murenna joukkoon lihaliemikuutiot ja anna keiton hautua noin 15 minuuttia. Mausta ja lisää kerma. Anna keiton vielä kiehahtaa ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa nestettä ja koristele halutessasi persiljasilpulla.

11 kommenttia:

Krisse Mummi /Vaarala kirjoitti...

Lukusilla mukavassa bblogissasi.
Sain tänään pari pussillista sieniä.. täytyy tehdä keitto.
Hyvää syksyä toivottaa Krisse Vaaralasta

Mari kirjoitti...

Voih kun tästä vielä itsekkin ehtisi sienestämään, ja vaikka retkeilemäänkin:) Kuullostaa niin kivalta! Ja ohje on varmasti herkullinen:)

kati kirjoitti...

krisse: Mukavaa että poikkesit. Ja ei muuta kuin sienikeittoa rustaamaan ja vaaleaa leipää kyytipojaksi ;)

mari: Mekin tätä retkeä siirrettiin ja siirrettiin, kunnes tyttöni ilmoitti topakasti "mii haluan metsään, tuonne metsään" ;)

arleena kirjoitti...

Maukkaalta keitto kuulostaa ja nopealta valmistaa.

Ansku kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä! Oi kun löytyisi oma sienipaikka ja saisi suppilovahveroita. Mitä ilmeisimmin täällä Länsi-Suomessakaan ei tarvitse täysin toivoaan heittää sienten suhteen...

Leena kirjoitti...

Tunnistaisinpa suppilovahveron metsässä...
keittoa tekisi mieli kokeilla, kuulostaa oikein hyvältä.

tina kirjoitti...

Vesi kielellä!Nappaanpa siitä ohjeen, ollaan möxälle menossa jos vaikka sienikori täyttyisi...

Auli kirjoitti...

Metsäretket lasten kanssa ovat (melkein) parasta mitä tiedän! Eväitä natustellaan ja kuunnellaan ja katsellaan... No, sienet jäävät meiltä metsään...

kati kirjoitti...

arleena: Pidän nopeasta ruuanlaitosta, sillä yleensä minulla ei ole aikaa isoihin kokkauksiin. Tuo keitto valmistuu ihanan nopeasti.

ansku: Meillä on muutama paikka tiedossa missä täällä kasvaa suppilovahveroita, ne kun tulevat joka vuosi samaan paikkaan. Kyllä teilläkin jossain kuusikon rinteestä suppiksia löytyy, mutta ne on joskus kyllä tosi vaikeata löytää kun menevät niin piiloon lehtien alle. Yhtäkkiä sitä vain huomaa, että on jo tallonut suppiksia. Lumen tuloon saakka niitä voi käydä etsimässä ;)

leena: Suppilovahvero on ainakin minun ehdoton ykkössuosikkini, joten kannattaa tutustua.

tina: Tuo resepti on yksinkertainen eikä ole pilattu kaikenmaailman mausteilla. Minun makuuni keitto on taivaallista ;) Sienionnea!

auli: Kumpa ehtisi enemmän retkeilemään lasten kanssa, minustakin se on ihanaa. Kiva kun kävit kommentoimassa.

Hanna-Maria kirjoitti...

Sienimetsässä on kyllä ihanaa ja se eväshetki ehkä juuri se paras. Minulla on jäljellä pakkasessa enää yksi ainoa pussi suppilovahveroita. Saas nähdä, milloin sen hennoo sopaksi keitellä. On se vaan niiiin hyvää!

kati kirjoitti...

hanna-maria: Se on kyllä totta että metsässä eväätkin maistuvat superihanilta, vaikka ne olisivatkin ihan tavis voileipiä ;)