Evakkomatkalla

Monet ovat kysyneet, että miten keskellä remonttia asuminen onnistuu. Olemme evakossa, siinä vastaus. Tai ollaanhan me oikeasti lähes kaikki valveillaoloaika talolla, mutta illaksi ja yöksi lähdemme anoppilaan evakkoon. Meillä on siellä ihan hyvät oltavat, vaikka yhteiselo voikin kuulostaa monista aika hurjalta. Meillä on siellä kivasti omaa tilaa (vanha nk. mammanpääty), vain saunatilat jaetaan isäntäväen kanssa. Kuvassa oleva sisäänkäynti menee siis suoraan sinne "meille" ;)

Juuri nyt oleminen meidän omassa keltaisessa talossa hankaloitui, sillä viime viikolla sieltä katkaistiin kylpyhuone ym. remontin alta vedet. Samalla siinä lähti vesikiertoinen lämmitys, vessat jne pois käytöstä. Arkea helpottaa pihan perällä oleva puucee, kaivovesi, puuhella ja uunit sisällä, joten periaatteessa kaikki hommat kuitenkin toimivat ;) Jahka tässä nyt saataisiin alakerta muuttokuntoon, niin harkitsemme sitten taloon muuttamista. Aikaa en kuitenkaan uskalla arvata...

Noissa muissa kuvissa näkyy maisemia evakkokodista tai sen liepeiltä, eli kuten huomaatte ihan maalaismaisemissa ollaan. Hyvinhän täällä lapset viihtyvät. Tuon juoksukilpailukuvan otin kerran, kun olimme lasten kanssa matkassa ja piti kurvata tien sivuun syrjään ;)

Vanhoja ikkunoita ja vanhoja lankkuja

Voi että olen onnellinen kun saimme vanhat lattialankut ehjänä irti lattiasta ja pystymme ottamaan ne uudelleen käyttöön. Vain pari lankkua meni irroituksessa rikki ja niihinkin löytyi sopivia "varaosia" liiverin hyllyltä. Lankkuja kunnostettiin kesän alussa ja nyt niitä on paukuteltu takaisin lattiaan kiinni. Lattian tasoa samalla vähän nostettiin, joten putkimiehen pitää tulla säätämään vielä pattereita jne. ja sitten sen jälkeen saadaan muutamat viimeisetkin lankut laitettua kiinni.

Myös ikkunoita olemme tässä kesän kuluessa kunnostaneet. Hidastahan tuo on, mutta suurinpiirtein alkaa olemaan valmista kolmen huoneen ulkoikkunoiden osalta. Tiedossa kuitenkin on vielä paljon maalin ravausta, kittausta ja maalausta. Osa ikkunoiden lasiruuduista ovat muuten ns. puhalluslasia, eli ovat tosi vanhoja. En tiedä onko lämpöarvo kovinkaan hyvä niissä, mutta olkoot nyt muutama vanhakin lasi seassa.

Kaunis kiitos!

Olen ihan ymmälläni ja ihmeissäni, kun jo 20 000 kävijämäärä on tullut blogissani täyteen. En blogia aloittaessani olisi uskonut että näin paljon vierailuja edes voi tulla. Erityisen onnellinen olen kaikille kommentteja jättäneille, kiitos niistä!

Ajattelin tarjota juhlan kunniaksi kahvit, mutta huomasin juuri, että nyt on se päivä kun meillä ei ole täällä talolla edes kahvinkeitintä. Vanhempani tekevät täältä muuttoa ja oma keitin on evakkopaikassa. Pian täältä katkaistaan vedetkin, joten aika mielenkiintoiseksi menee. Mutta siitä lisää toisella kertaa.

Tässä parin kuvan verran tunnelmia vanhasta ajasta ja sen pienestä kahvihetkestä. Kuva on talostamme (joka ei alussa ollut ollenkaan keltainen) ja lapset siinä ovat pappani ja hänen siskonsa. Heidän äitinsä kaataa juuri kahvia perheen isännälle eli minun isän isän isälleni. Kuvaan ovat päässeet myös talon kaksi renkiä ja kaksi piikaa. Jos oikein tarkasti kuvaa katsotte, niin huomaatte, että kuvan hopeinen karahvi on sama kuin yllä olevissa tänään otetuissa kuvissa. Onneksi on saanut säilyä nämä vuosikymmenet tuo nostalginen kaadin.

Maissin Sinisen talon aarteista sain kuin juhlan kunniaksi tämän kultaisen kortin. Kiitos siitä! Remonttikiireisiin nojaten ja sitä tekosyynä käyttäen kiitän vain komiasti ja jätän kortin jakamisen eteenpäin tekemättä. Palaan siihen ehkäpä sitten myöhemmin paremmalla ajalla.

Aurinkopäivä

Poikani sanoi, että nyt on auringolla juhlat kun auringonkukat ovat puhjenneet kukkaan! Ihanan iloisia loppukesän sulostuttajia nämä kukat mielestäni kyllä ovatkin.

Eilen kävin tutkimusretkellä tallinvintillä. Olen alhaalta käsin jo monta vuotta katsellut kahta vanhaa vaatekaappia ja nyt toinen niistä viimein haettiin alas. Kaappi on ollut vintillä ainakin 30 vuotta eli se on sinne viety silloin kun vanhempani ovat edellistä suurempaa remonttia talossa tehneet.

No kaappi on nyt alhaalla ja nyt sitten ihmettelen että mitä sille tekisin?! Kaappia en varmaankaan aio maalata, pidän tästä tummana, mutta ovet ovat ainakin liikkuneet liitoksistaan sen verran, että niitä täytyy vähän entisöidä. Olen myös miettinyt sopivaa paikkaa kaappivanhukselle talossa ja jopa haaveillut laittavani sen eteiseen ihan oikeaan alkuperäiseen tehtäväänsä. Järki vain sanoo, että hullu olet. Lapsiperhe tarvitsee "hieman" enemmän säilytystilaa pihavaatteille. Eihän siitä mitään tule. Mutta jos edes hetken kokeilisin...

Kaappiin kuuluu muuten vielä koristeet tuohon yläosaan, en vain tiedä haluanko niitä siihen laittaa. Sen näkee sitten myöhemmin. Kaapin sisältä muuten löytyi ties mitä mm. vanha kaljapullo, takki, nauloja ym. epämääräistä ja tällaiset kengät sekä koululaisen pikku muistikirja.

Loppukesän tunnelmia

Tallensin tänne blogiini vähän kuvia loppukesän kukkaloistosta. Kukkapenkkejä on täällä aika paljon, mutta ensi kesän pihatyöt tuhoavat vanhoista istutuksista varmasti osan. Toivon vaan kovasti, että saamme vanhoja perennoja säilymään. Ensi kesänä on siis tarkoituksena myllätä pihaa ja kaivaa mm. talon kivijalkaa paremmin esiin.

Ostin kesän alussa myös tällaisen riippumaton! Ihana lekottelupaikka, mutta ainuttakaan lehteä en ole siinä ehtinyt lukemaan saati yksin siinä keinuskella. Aina kun on näitä pikkutaaperoita kirmailemassa ympärillä ;) Riippumaton kattona on lehtitaivas, toisella puolella on puutarhaa ja toisella puolella kasvimaa eli hernemaan antimia usein keinutellen nautitaan.

Mökillä

Olemme tänä kesänä ehtineet vain muutaman kerran käydä mökillämme. Lapset nauttivat vesileikeistä, vaikka lähdeperäisen järven vesi onkin aika kylmää verrattuna moniin muihin järviin. No ainakin pikkuvarpaat saavat siellä kyytiä monesti päivässä.

On se vaan niin, että mökillä viihtyy, vaikka ei siellä sen kummempaa tekemistä olisikaan. Tunnelma siellä on aina niin rauhallinen ja raikas.

Sain jo jokin aikaa sitten tällaisen tunnustuksen MaarYo:lta.


Kiitos siitä! Haluan jakaa tämän teille kaikille, jotka blogissani piipahdatte. Kivaa kun jaksatte käydä kylässä meillä ja erityisen ilahtunut olen teidän jokaisen kommenteista. Aika ihmeellistä vain on minusta vieläkin, että tänne eksyy niin ihania ihmisiä kuin te kaikki olette. Kiitos, saan kovasti voimaa tästä blogimaailmasta;)